sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Autottomat





Olen tottunut liikkumaan autolla jo vuosia. Autolla on taittunut työmatkat sekä kauppareissut, helppoa ja vaivatonta. Huomisesta lähtien olemme autottomia määräämättömän ajan, kun mieheni vaihtaa työnantajaa ja työsuhdeautona ollut luottofarmarimme katoaa pihastamme. 


Olen maanisesti selannut viikon nettiä uuden auton löytämiseksi ja eilen juoksin pitkin autokauppoja koeajamassa erilaisia vaihtoehtoja. Täydellistä, molemmille sopivaa vaihtoehtoa ei ole kuitenkaan vielä löytynyt. Mies haluaa järkevän, tilavan ja edullisen ja minä jotain muuta. 


Näyttää siis vakavasti siltä, että ensi viikko menee vähintään julkisen liikenteen varassa. Olen yrittänyt ennakoida autottoman kauden venymistä - eilen kävin hakemassa 60 kg koiran kuivaruokaa ja tänään lähden Ikeaan viime hetken hankinnoille. Nyt on löydyttävä ne säilytyslokerikot miehen perhonsidontahöyhenille. 


Perusmatkat menee bussilla vanhasta tottumuksesta mutta kauppakassien raijaaminen ja koirien eläinlääkärireissut eivät busseilla oikein houkuta. Auto on löydyttävä. Mielellään ensi viikon aikana.


Mies pelottelee ruosteisen Ford Taunuksen hankkimisella - minä haluaisin Bemarin. Hyvät lähtökohdat.

lauantai 19. helmikuuta 2011

Marikenkä


Minulla oli tänään tuuria mukana matkassa. Kävin tammikuussa esplanadin vanhassa Marimekon myymälässä penkomassa alennusrekkejä. Kuvan nilkkureita oli siellä tuolloin yksi pari mutta liian pienessä koossa. Kiroilin huonoa tuuriani.


Tulin hetki sitten Marimekon tehtaanmyymäläreissultani Herttoniemestä - ihan mielettömällä tuurilla löysin nuo kengät sieltä. Juuri yksi pari, juuri omaa kokoani ja vielä lisää alennetulla hinnalla. Kyllä nyt kelpaa...


Kannattaa käydä siellä Herttoniemen tehtaanmyymälässä välillä kiertelemässä. Aina ei välttämättä ole valikoima paras mahdollinen mutta olen aiemminkin tehnyt sieltä hyviä löytöjä. 

perjantai 18. helmikuuta 2011

Terästä halvalla


Tämä on vanhempi projekti mutta täytyy nyt kuitenkin esitellä täällä. 


Keittiössämme oli rakentajan valitsemat perinteiset, valkoiset kaappien ovet ja ovissa perinteisimmät, edullisimmat kaarivetimet.  Mietimme, että raaskimmeko tehdä täysin uuteen ja käyttämättömään keittiöön rempan, kun olimme kerta niistäkin ankeista ovista maksaneet.


Ikea tarjosi taas ratkaisun. Muutamalla satasella sain kaappeihin teräksiset Rubrik -ovet ja keittiön ilme muuttui täysin. Nyt vielä, kun hankin jossain vaiheessa uuden hanan, vaihdan muutaman listan ja uudistan ehkä välitilan valaisimet hienompiin...

Goodbye England's rose


Rakas karvainen leopardiystäväni jäi Englantiin kuten pelkäsinkin. Venyneen sähköpostiväännön jälkeen lohduttamaan tuli musta serkku. 


Musta on kyllä myös hyvä vaihtoehto mutta haikea on silti olo. Kuka tyhmä kiintyy tavaroihinsa? Tämä on minulle tavallaan ihan oikein. Ensimmäinen askel materiasta irrottautumiseen.



maanantai 14. helmikuuta 2011

Perhokarvat ojennukseen


Rakas mieheni on vähemmän rakas, kun kevät koittaa ja hän ryhtyy vääntämään urakalla kesän lohireissuja varten perhoja. Tämä tarkoittaa, että parvella sijaitseva työ/makuuhuoneemme on täynnä kukonniskan tai rämemajavan karvoja ja kaikenmaailman joulukoristehilettä.

Olen taistellut tätä vastaan jo useamman vuoden mutta lopullista voittoa ei ole vielä saavutettu. Prisman kassit komistavat edelleen työpisteemme vierustaa. 

Mies yrittää parhaansa. Eilen hän lähti Bauhaussista hakemaan vanerista työkalulaatikkoa, johon Prisman kassit saataisiin upotettua. Mitat jäivät kuitenkin minun tarkastuksessani kiinni - miehen logiikalla työkalulaatikko saataisiin työpöydän alle ja ei haittaisi, että tuoli ei sinne enää mahtuisi. Mies sai tulla tyhjin käsin kotiin.

Nyt siis etsitään toimivia säilytyslaatikostoja, jotka saadaan pöydän päälle pinoihin, jotka näyttävät hyvältä ja joihin mahtuu kaikenmaailman karvaa kassitolkulla.

Yllä olevat Ikean Pränt -laatikot ovat minulle uusi tuttavuus ja niiden pelkistetty ulkonäkö miellyttää... mies kommentoi, että liian pienet ja näyttävät linnunpöntöiltä. 

Taistelu jatkuu. Lisää mielenkiintoakin luvassa, sillä uusi harrastus, metsästys, vaatii asekaapin stailausta muuhun sisustukseen sopivaksi. 

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Aalto vs. Bertoia


Pari vuotta sitten sain äidiltäni Aallon ruokaryhmän, joka on hankittu 80-luvun alussa. Pöytä on säilynyt moitteettomassa kunnossa, joskin se on kerran käytetty puusepällä kunnostettava. Tuolit ovat alkuperäisessä, jokseenkin hyvässä kunnossa. Satulavyöt ovat ainoat, jotka kaipaisivat pikku hiljaa uusimista. Värinkin saisi samalla vaihdettua mustaksi.

Olen suunnitellut vöiden uusimista keväälle - aion tehdä sen itse ja säästää paljon rahaa. Nojatuolin verhoilulla testasin jouluna ja siihen vyöt saatiin kunnialla kiinni (monikossa, sillä miehelläni oli keskeinen rooli räikkäpuristimen puristajana). Seuraava hankinta on siis 70 metrin rulla satulavyötä ja lisää niittejä niittipyssyyn.

Tai niin ainakin ensin ajattelin. Viikonloppuna eBayssa pyöriessäni törmäsin Harry Bertoian Side Chair tuoleihin ja ryhdyin heti miettimään, miltä ne näyttäisivät mustina koivuisen ruokapöydän ympärillä. Luulenpa, että melko hyviltä. Niin hyviltä, että aion pitää silmäni auki sopivien tuoliryhmien myynti-ilmoitusten varalta. Täytyy siis vielä antaa sen satulavyövyyhdin hankinnan odottaa. 

Kuva on vanha sillä en saanut tänä viikonloppuna kaivettua kameraa esiin. Kuvan matot saivat tänään väistyä, kun huomasin koirankarvaisen todellisuuden auringon paistaessa sisään ikkunoista. Aion pärjätä nyt ilman mattoja kevään karvanlähdön yli.. täytyy katsoa sitten kesällä uudestaan, jos vaikka saisin jossakin matot pestyä sitä ennen. Mitäköhän sitä tekisi kaikella sillä imuroimisesta vapautuvalla ajalla?

Ostoslistaa...



Ihmisen mieli on heikko. Vielä pari viikkoa sitten totesin, että nyt en kyllä tarvitse mitään vähään aikaan, turhien ostelu on ohi ja alan miettiä tarkkaan mihin laitan rahani.

Eilen kävin kaupungilla. 

Marimekon Pohjois-Esplanadin uudessa lippulaivamyymälässä juhlittiin avajaisia ja kävimme mieheni kanssa maistamassa juhlakakkua. Juhlakakun maistelun ohessa huomasin, kuinka hienoja mekkoja ja neuleita Marimekolta on tullut kevääksi. Uusi Papajo-kuosi näytti erityisen hyvältä mekoissa... luulenpa, että sellaisen tarvitsen vielä.








Helsinki 10:ssä katselin taas Swedish Hasbeensin jodhpureita, jotka ovat alkaneet miellyttämään silmääni koko ajan enemmän. Aiemmin olin Acnen Pistoleiden kannalla mutta nyt en enää tiedä. 
No, kenkiä tarvitsee aina.



Valitettavasti Della Marga oli tilannut lisää Chanelin klassikkolaukkuja. Pakko oli käydä niitäkin hypistelemässä.



Classic Flapbag olisi laukku-unelmien täyttymys. Jumbo-kokoon mahtuisi vielä hyvin kalenteri, kännykkä sekä lompakko. Hinta on vaan sen verran suolainen, että ei ole ihan heti lähdössä ostoon. Mutta olisi se kyllä ikuinen...

lauantai 12. helmikuuta 2011

Timanttinen tuoli


Etsintä on päättynyt. Tuolini lähtee Englannista Suomea kohti ensi torstaina. Rakastan eBayta.

Nyt kahden timanttituolin väliin ryhdyn etsimään täydellistä vanhaa senkkiä, jonka päälle voin laittaa sisustuslehdet ja jonkun hienon valaisimen. Onko ideoita, mistä löytyisi parhaat, vanhat täyspuiset senkit? Mielellään laatikostot lomittain aseteltuina kuten Valantin Ukko-senkissä.



tiistai 8. helmikuuta 2011

Puukkohippa - hipaisusta ei pidetä




Hell's Kitchenin kirppikseltä löytyi vanhoja valokuvia, joista tämä tarttui mukaan neljällä dollarilla. 


Puukkotappelukuvan takana lukee vanhalla käsialla 'Please return to center players, Jewish Community Center on Dickinson St.' Kiinnostaisi tietää, millainen tarina tämän taakse kätkeytyy.

maanantai 7. helmikuuta 2011

Entiset vadit


Kävin tänään Ikeassa hakemassa Boholmen -tiskivateja koirien lelujen säilyttämistä varten. Loistavia ulkonäöltään sekä hinnaltaan - lisäksi juuri syvyydeltään sopivia kirjahyllymme alle.

Englanninbulldoggini Sylvi oli myös iloinen uusista leluvadeista. Ensimmäiset 10 minuuttia se jaksoi kiinnostua vanhoista leluistaan ja tämä jälkeen Boholmenin kahvat saivat kyytiä. Yksi kahva työstetty - kolme edessä. Noh, huomenna on koko päivä aikaa.

Ei maksa kuin kympin mutta ei paljon naurata, kun sen kympin laitoin siihen vatiin kolmisen tuntia sitten.



perjantai 4. helmikuuta 2011

Asemalla




New Yorkin kaipuuseen ei auta näiden kuvien katselu.

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Kotitehtaan porraskäytävä



Kotimme on vanha puhallintehdas, joka on uudistettu asunnoiksi pari vuotta sitten. 


Rakennuksen uudistuksen yhteydessä vanhat betonipinnat on onneksi tajuttu jättää kunnolla esiin. Erityisesti porraskäytävän toteutus on mielestäni onnistunut.

tiistai 1. helmikuuta 2011

Peilipalloja kirkossa




New Yorkin matkalla tuli katuja tallaillessa vastaan vanha kirkko, joka on vasta hiljattain avannut ovensa naisiin erikoistuneena ostoskeskuksena.

The Limelight Marketplace on paikkana ihan näkemisen arvoinen. Vanhan kirkon korkea tila on jätetty avonaiseksi ja holvikaaret sekä upeat, suuret ikkunat lasimaalauksineen taistelevat glitterin ja karkkivärien läpi. Kokonaisvaikutelma on hieno, vaikkakin ylimääräinen kimallus ja ylinaisellinen tuotevalikoima ei aivan ole omaan makuuni. Sijainti 6 avenuen ja 20. kadun kulmassa.